Monta kertaa siunauskeskustelussa, siis siinä tilanteessa, jossa pappi tapaa vainajan omaisia ennen hautajaisia, kuulee seuraavanlaisen repliikin: ”Me ei olla koskaan jouduttu järjestämään hautajaisia, ei me tiedetä, miten niissä pitäisi toimia. Eikö pappi voisi vaan kertoa mitä pitää tehdä?”
Ei voi. Kun on hyvin vähän semmoisia asioita, jotka varsinaisesti pitää tehdä. Hautaustoimilaki määrittelee, että vainajan ruumis on ”ilman aiheetonta viivytystä” haudattava tai tuhkattava ja ruumista sekä tuhkaa on käsiteltävä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla vainajan katsomusta ja toivomuksia kunnioittaen. Kaikki muu, ja osittain jo nämäkin määräykset, on sitten tulkinnanvaraista.
Jos tarkoitetaan sitä, voiko pappi kertoa, miten on tapana toimia, niin vastaus on myönteinen. Tottahan toki hän osaa kertoa, miten hänen alueellaan yleisesti menetellään. Eri asia tietysti on se, että kuinka paljon sille asialle kannattaa antaa painoarvoa. Sille nimittäin, miten muut ovat hautajaisten suhteen ratkaisseet. Meidän kulttuurimmehan on nykyisin yleisesti ottaen hyvin yksilökeskeinen ja yksilöllisyyttä korostava. Miksi siis hautajaisten pitäisi edustaa jotain sellaista, joka on ollut muuttumatonta satojen vuosien ajan?
Pappina minun on tietysti tarkennettava, että onhan hautajaisissa jotain muuttumatontakin, silloin kun puhutaan nimenomaan hautaan siunaamisesta. Raamattua luetaan, Jumalaa rukoillaan ja häneltä pyydetään siunausta niin vainajalle kuin häntä suremaan jääneille läheisillekin. Mutta tilanteen ulkoinen muoto, ei sen tarvitse olla juuri tietynlainen.
Kokemuksesta voin sanoa, että mitä tarkemmin hautajaisissa (yhteisnimitys siunaus- ja muistotilaisuudelle) pyritään noudattamaan kaikkia mahdollisia perinteitä, sen jäykemmäksi niiden ilmapiiri kehittyy. Silloin tilaisuus myös tuntuu pitkälle ja raskaalle, jopa pidemmälle ja raskaammalle kuin se todellisuudessa on. Jos taas tilaisuudesta on erilaisilla pikku valinnoilla saatu enemmän ”vainajan näköinen” tai muuten yksilöllinen, muodosta irtautuminen vapauttaa myös ihmisten mielialaa. Edellytyksenä on luonnollisesti, että pappi tai muu henkilö, joka tilaisuuden kulkua johtaa, on itse tilanteen tasalla ja ohjeistaa muita paikalla olijoita riittävästi.
Monet perinteet ovat kauniita ja niiden noudattaminen on ihan ok, mutta tärkeää olisi kuitenkin pohtia, miksi jotain tiettyjä asioita tehdään ja onko se oikein järkevää. Tulevissa kirjoituksissani aionkin tuulettaa käsityksiä joistakin hautajaisiin liittyvistä perinteistä.