Kategoria: Kirkko
Evankeliumi vaatii asettumaan sorrettujen puolelle
Olen huomannut sosiaalisessa mediassa kriittistä keskustelua siihen liittyen, miten Yhdysvaltojen poliisiväkivallan vastainen #BlackLivesMatter-hashtag on saanut rinnalleen #AllLivesMatter. Moni on sitä jakanut ilmeisen tietämättömänä, että jälkimmäinen aihetunniste koetaan jopa rasistiseksi. Tämä saattaa yllättää: Eikö olekaan niin, että kaikki elämät ovat arvokkaita? Miksi ei voisi korostaa tätä periaatetta sanomalla ”All lives matter” sen sijaan, että nostaisi vain […]
Lähteille – eli mitä Katekismus sanoo taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta
Kristillinen etiikka on radikaalia rakkautta. Heti Katekismukseen tarttuessa käy selväksi, että kristillinen etiikka on vaativa, lähes mahdoton laji. Sellaista pistettä ei tule, jossa voisi huokaista syvään ja todeta tehneensä tarpeeksi. Vaatimus itsensä unohtamiseen ja radikaaliin rakkauteen on vahva.
Kirkon digitalisaation kolme tasoa
Kirkko on koronakriisiin vastatessaan ottanut valtavan digiloikan, niin kuin koko muukin yhteiskunta. Työtä on ryhdytty tekemään laajasti etänä, kokoukset on muutettu etäpalavereksi ja erilaisia tilaisuuksia on ryhdytty toteuttamaan verkkovälitteisesti. Digiloikan ottaminen olikin paljon kuviteltua helpompaa, kun se tapahtui välttämättömyyden pakosta siirtymällä suoraan toteutukseen, ilman että tekemistä ja kokeilemista olisi rasitettu liian raskaalla ennakkosuunnittelulla, tai että […]
Mitä on olla kirkko eristyksissä ja karanteenissa?
Koronaviruksesta johtuva massiivinen poikkeustila on pakottanut kaikki organisaatiot pohtimaan toimintatapojaan, ellei jopa laittamaan lappua luukulle. Niin on Suomen evankelis-luterilaisen kirkonkin kohdalla. Seurakuntien toiminta on perinteisesti ollut kokoavaa. ”Kirkonmäki” on ilmaus ajalta, jolloin sunnuntaina ihmiset kokoontuivat yhteen kirkonmenojen myötä – ei aina niin hurskaista syistä, vaan ylipäätään mahdollisuutena nähdä ihmisiä eri puolilta pitäjää. Toiminnallisuus ja kokoavuus […]
Yhteistä ymmärrystä etsimässä – ja karu muistutus siitä, miten viestit menevät joskus pieleen
Vanha viestinnän lainalaisuus on, että jos viestin voi jotenkin ymmärtää väärin, niin näin tapahtuu. Yhteisymmärrysviikon avajaisjuhla oli, kuten juhlan kuuluukin, positiivinen esimerkki siitä, miten positiivista yhteistä ymmärrystä rakennetaan niin sanojen, tanssin kuin musiikinkin keinoin. Hiljattain olin kuitenkin tilanteessa, jossa positiiviseksi tarkoittamani viesti saatettiin ymmärtää juuri päinvastoin. Risti kaulassa on minulle positiivinen symboli. Se kertoo, että olen kristitty, joka haluaa elää Jumalan rakkaudesta ja välittää samaa elämänasennetta myös ympärilleen. Mutta sitten kuulin, että toisille ihmisille risti ei symboloi ollenkaan Jumalan rakkautta, armoa ja hyväksyntää, vaan aivan muuta: vihaa, vainoa ja kuolemaa. Miten voisin varmistua siitä, että omalla toiminnalla ja puheella en tulisi vahvistaneeksi vihaviestiä, vaan lisänneeksi yhteisymmärrystä?
Kynnys tulla ehtoolliselle
Muutama viikko sitten pysähdyin isoskoulutuksessa olevien nuorten kanssa alttarin ääreen ehtoollisavustajakoulutuksen merkeissä. Nuorten kyky heittäytyä uuteen, harjoitella ehtoollisen jakamista ja oivaltavat kysymykset aiheesta tekevät aina suuren vaikutuksen. Samalla saan itse pysähtyä miettimään ehtoollisen jakamista ja vastaanottamista. Kirkon työntekijän arjessa ehtoollinen tuntuu usein itsestään selvältä, vaikka seurakuntalaisen näkökulmasta ehtoollinen ei aina ole yksinkertainen asia. Toisinaan minusta […]
Äänestä naista
Suomea johtavat nyt nuoret naiset. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sen sijaan tilanne on päinvastainen. Tulossa on taas vaaleja, joissa ratkaistaan, millaiset kasvot kirkolla jatkossa on.
Olenko kirkolle liian nuori?
Viime päivinä uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on pohdittu pääministeri Sanna Marinin myötä nuorten naisten asemaa päätöksenteossa. Aihe tulee omassa elämässäni lähelle, sillä viime vuosina olen pohtinut paljon kirkollista vaikuttamista, päätöksentekoa ja kouluttautumista nuoren aikuisen näkökulmasta. Halua vaikuttamiseen olisi, mutta monissa tilanteissa intoon vastataan toppuutellen. Minuakin on kehotettu odottamaan useampia vuosia, ennen kuin kannattaisi lähteä mukaan […]
Saavutettu tasa-arvo ja sen kirous
Sillä on paljonkin väliä, istuvatko pöydässä vain naiset keskenään vai yhdessä miesten kanssa. Pitävätkö kaikki yhtä lailla tasa-arvoa keskeisenä teemana vai pelkästään naisten asiana? Kun pyöreässä pöydässä istuu vain keskenään samankaltaisia ihmisiä, keskustelu ohjautuu yhteisiin kysymyksiin ja huolenaiheisiin. Muut aiheet rajautuvat pois. Myös silloin kun keskustelun teemana on tasa-arvo ja uskonto, niin pöydän ympärillä pitäisi olla sekä naisia että miehiä. Jos dialogipöydän ympärillä istuu kovin keskenään samankaltaisten ja -mielisten joukko, niin Luojan luoma elämä koko rikkaudessaan -ja kipeydessään- ei ole läsnä.
Äiti Amman halaus: Intian uskonnot ja kirkko
Yksi akateemisen elämäni suurista yllätyksistä tapahtui Merihaan Kaapelihallissa loppukesästä 1998. Huomasin jossain mainoksen siitä, että intialainen Äiti Amma eli Sri Amritanandamayi saapuu Suomeen. Koska olin edellisen vuoden opiskellut teologiaa Etelä-Intiassa Kirkkojen Maailmanneuvoston stipendiaattina ja pyrkinyt osana opintojani paneutumaan myös hindulaisuuteen, päätin mennä katsomaan, mitä Helsingissä tapahtuu. Amma vaikutti etäisesti tutulta. Olin Intiassa nähnyt hänen kuvansa […]