Pyhäinpäivän aikoihin edesmenneistä läheisistä ja menetyksistä puhutaan tavallista enemmän, mutta arjen keskellä suru tuntuu usein unohtuvan. Pappina olen huomannut, kuinka vähän ymmärrystä ihmisten surulle lopulta riittää. Usein surua ymmärretään vastikään tapahtuneen menetyksen yhteydessä, mutta pian kehotetaan menemään elämässä eteenpäin. Harva tuntuu ymmärtävän, kuinka pysyvällä tavalla menetykset, kuten kuolema, ero ja sairastuminen, muuttavat elämää. Suru tuntuu jakavan elämän kahtia. Aikaan ennen menetystä ja aikaan, jonka jälkeen elämä ei ole enää entisensä. Vaikka menetyksestä olisi kulunut vuosia, siihen liittyvää surua kantaa silti hiljaa mukanaan.
Raamatussa, Saarnaajan kirjassa, kuvataan viisaasti, kuinka kaikilla asioilla elämässämme on aikansa. Niin myös surullakin on oma aikansa, jonka se vie ja tarvitsee. Surun ollessa syvimmillään tuo aika ei tunnu menevän ohi koskaan. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, usein aika auttaa tässäkin asiassa. Hiljalleen suru hellittää ja muuttaa muotoaan. Ajattelen, että tietyllä tasolla kokemamme menetykset kulkevat mukanamme halki elämän, vaikka suru ajan kuluessa lievittyisi. Suremisen tarkoituksena ei ole unohtaa menetettyä läheistä tai yhteistä aikaa. Unohtamiseen ja eteenpäin menemiseen kehottaminen on eletyn elämän vähättelyä. Sisimpään talletetut muistot ja koettu rakkaus voivat kantaa surun keskellä. Samalla tavoin iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivo voivat tuoda lohtua elämän kipujen keskelle.
Suru ei ole läsnä vain tässä päivässä, vaan se on läsnä myös menneessä ja tulevassa. Sen lisäksi, että suremme menetystä, suremme asioita, jotka jäivät toteutumatta. Yhteisiä vuosia, joita ei koskaan tullutkaan. Kaipaamme keskusteluita, joita emme ehtineet yhteisinä hetkinä käydä. Harmittelemme sanoja, jotka elinaikana jäivät sanomatta ja kysymyksiä, jotka jäivät kysymättä. Suremme unelmia, jotka ovat menetyksen takia särkyneet. Toivon, että surusta ja siihen liittyvistä ajatuksista voitaisiin puhua yhteiskunnassamme vieläkin avoimemmin. Menetyksiin liittyvä suru kertoo siitä, mikä lopulta on elämässämme tärkeintä ja merkityksellisintä. Suru saa olla elämässä läsnä ja näkyä, vaikka kohdatusta menetyksestä olisikin aikaa.
Uusimmalla Youtube-videolla jaan pappina vinkkejä surun käsittelemiseen.